Vaimennustyö

Työvaiheista hauskin, helpoin ja nopein

Vaimennettu lava-auton hyttiMitäs hauskaa tässä on?

Kaikki.

Verrataan vaikka vanhan talon maalaamiseen. Ensin teet telineet, sitten raavit vanhaa maalia pois ranteet hellinä monta päivää. Pinta muuttuu vaan rumemmaksi ja koko äherrys ärsyttää. Kunnes pohjatyöt on tehty ja koittaa maalauspäivä. Maalaat seinän ja muutaman tunnin päästä ihastelet että tulipas hieno.

Ensin on ihmetelty miten auton saa purettua. Etsitty sopivia hylsyjä, kuusiokoloja, ruuvimeisseitä, vääntörautoja ja vaikka mitä työkaluja.  Tapeltu joidenkin osien kanssa joiden kiinnitys on käsittämättömän monimutkainen tai muuten vaan hankala. Manailtu että miksi ihmeessä tämäkin osa on pitänyt näin typerästi laittaa. Järjestelty osia ja nippeleitä lokeroihin että saadaan auto joskus kasaankin. Kaavitty törkyä pois, hinkattu puhdistusaineella pintoja puhtaaksi.

Sitten vain leikellään saksilla tai mattopuukolla vaimennusmattoa ja laitetaan se paikoilleen. Valmista pintaa tulee nopeasti ja helposti. Välillä käydään koputtelemassa rystysillä tai sormenpäillä vaimennettuja pintoja ja vertailun vuoksi niitä mitä ei ole vaimennettu. Ihmetellään miten peltirumpu muuttui paksuksi kumimatoksi ääneltään??? Kyllä se vaan tästä hommasta on se hauskin osa. Jotta nyt ei ihan menisi haaveiluksi, niin otetaan seuraavaksi se, miten se vaimennus käytännössä tehdään.

Paikoillanne, valmiit, VAIMENNA!

Itse vaimennuksen eteneminen on hieman erilaista riippuen siitä, mitä kohtaa autosta vaimennat. Mutta otetaan ensin ne perusasiat jotka koskevat kaikkia pintoja. Matto pitää painaa kunnolla pintaan kiinni. Irrallaan siitä ei ole hyötyä. Tässä hommassa se rolleri on aivan loistava työkalu. Paikoissa mihin rolleri ei mahdu, käytetään peukaloa ja niitä muuta neljää sormea. Hierotaan pikku kätösillä matto kunnolla kiinni. Tärkeintä on, että suurin osa pinnasta saadaan vaimennettua. Ei ole suurta hyötyä käyttää hirveästi aikaa siihen, että saa esimerkiksi oven sisäpuolella peitettyä jokaisenkin neliömillimetrin maalipinnasta. Vaimennat ne pinnat joihin pääset käsiksi rälläköimättä oven peltejä pois vaimentamisen tieltä.Vaimennettu Alfa Romeon etuovi

Toinen työtä helpottava tärkeä tieto on se, että vaimennusteho on sama, laitoit sitten yhden ison tai monta pienempää palasta. Peitto ratkaisee. Varsinkin ovien sisään on paljon helpompi laittaa useampi pieni pala kuin yrittää ujuttaa ahtaaseen väliin kokonaista levyä. Paperimallit ovat käteviä! Kun vaimennat paikkoja, joissa palan reunoja ei haluta viedä esim. palkkien päälle ja vaimennat vain palkkien välissä olevan tasaisen pellin. Paina ohut paperi väliin ja piirrä muodot siihen kynällä. Leikkaa ja sovita. Jos on sopiva, leikkaa matosta samanlainen pala. Saat kerralla siistin hukkaamatta mattoa.

Kolmas tärkeä asia on se, että ääni tulee helpoiten läpi aukoista. Jos vaikka auton rintapellissä tai pohjassa on paikkoja joista puuttuu läpivientikumeja tai tulppia, ne täytyy peittää umpeen. Paras tapa on laittaa irrallaan oleva tulppa paikoilleen. Ja jos vielä laittaa tulpan reiän reunoihin jotain liimaavaa tiivistemassaa, niin aina parempi. Sitten voi huoletta vetää siitäkin kohdasta maton yli, ei tarvitse pelätä että reiästä tulee vettä maton alle. Rintapellissä oleviin aukkoihin voi soveltaa myös kahden maton tekniikkaa. Liimaa pala reiän ulko- ja sisäpuolelle. Liimapinnat tarttuvat toisiinsa ja saat pitävän tulpan.

HUOMIO! Nyt pitää olla tarkkana. Joissain paikoissa autossa on myös sellaisia reikiä, joita EI SAA TULPATA/VAIMENTAA UMPEEN. Tällaisia ovat esimerkiksi ovien alareunoissa ja takakontin koteloiden pohjassa olevat kondenssiveden poistoreiät. Koteloiden sisällä on autossa kosteutta. Se tiivistyy vesipisaroiksi pellin pinnalle ( ja vaimennusmaton pinnalle ). Jos nuo pisarat eivät pääse valumaan pois kotelosta, koteloon kertyy koko ajan lisää vettä. Koteloiden alareunassa on yleensä kahden tai useamman pellin saumoja. Ei tarvitse olla Einstein tajutakseen mitä alkaa muodostua jos pohjalle kertyy pysyvä vesilammikko….

Samaa ajatusta kannattaa pyöritellä mielessään jos aikoo vaimentaa jonkin avoimen palkin umpinaiseksi ympäriinsä. Jätä ne veden poistoaukot. Kun muistetaan että vesi valuu aina alaspäin, niin eiköhän tästäkin asiasta maalaisjärjellä selvitä. Ja sitten lyhyt yhteenveto näistä asioista:

  • Matto KUNNOLLA kiinni JOKA PAIKASTA
  • Peltipinta hiljenee vaikka sinne hankalimpaan nurkkaan jättäisikin pienen kohdan josta maali näky
  • Teho on sama laitoit sitten monta pientä tai yhden isomman palan
  • Käytä paperimalleja vaikeisiin muotoihin jos haluat siistin vaimennuksen
  • Ääni tulee läpi aukoista kaikkein helpoiten
  • VESI valuu alaspäin, älä tee sille allasta vaimentamalla

Koteloiden vaimennus

Koteloita ovat autossa ovet, kontin luukun verhoiltu osa, erilaiset verhoilupaneelein peitetyt sivukotelot ( takapenkin vieressä, pakettiautossa koko tavaratila on yleensä vaneroitu lukuisiksi koteloiksi, jne jne ). Nyt ei siis puhuta bassokoteloista, vaikka kunnolla vaimentamalla ja rakentamalla näistäkin koteloista voi sellaisen tehdä.

Koteloissa ääni lähtee helposti kaikumaan. Parhaan mahdollisen vaimennuksen teet kun vaimennat ensin peltipinnat ja verhoilulevyt vaimennusmatolla. Sen jälkeen laitat vaimennusmaton päälle kaikuja jne imevää pehmytmattoa. Saat ne viimeisetkin kaiut ja kuminat kotelosta pois. Ja muistetaan ne vesireiät siellä alhaalla, niihin ei mattoja päälle!

Vaimennettu Alfa Romeon lattiaLattian vaimennus

Lattia on vaimennettavista pinnoista helpoin. Se on tukeva, mukavassa asennossa työskennellä, koko vaimennettava pinta on näkösällä eikä osittain piilossa kuten koteloiden sisällä. Eikä tarvitse kurotella. Ainoita erikoispiirteitä lattiassa on huomioida penkkien kiinnitykset ja lukuisien muiden osien kiinnitykset siten, että ei vaimenneta niitä yli ja tukkoon. Jotta saadaan kaikki auton osat vielä takaisin paikoilleen.

Katon vaimennus

Katto on se toisiksi helpoin. Vaikka joutuukin ylöspäin kurottelemaan, niin pinnat ovat näkösällä ja helposti käsillä. Katossa kulkee lähes aina poikittaispalkkeja pellin ja verhoilun välissä. Monissa autoissa nuo palkit ovat kattopellissä kiinni liimamassatäpeillä. Ja melkein yhtä monessa nuo liimat ovat irronneet, seurauksena katto pääsee rämisemään palkkeja vasten. Tähän on yksi hyvä kikka, joka ei maksa paljon mitään ja on helppo tehdä. Tee vaikka puutikuista sellaisia kiiloja, että saat ne laitettua katon ja palkkien väliin. Niin että väli kiilautuu hiuksenhienosti auki. SIIS VÄHÄN, ei niin paljon että kattopeltiin tulee kivat rivit lommoja…. Aivan puolikin milliä voi riittää. Kun kiilat ovat paikoillaan, laita jotain kunnollista elastista liimamassaa ( FixAll, Sika, jne jne EI SILIKONIA ) väleihin reilut täpit. Kun massa on kuivunut ( seuraava päivä ) ota kiilat pois. Elastinen massa on puristuksissa välissä ja pelti kunnolla liimattuna palkkeihin. Ei rämise enää. Koskaan.

Verhoilupaneelien vaimennus

Sitten ne pinnat, jotka eivät ole peltiä. Eli verhoilupaneelit. Niitä on autossa monenlaisia. Isoimpia paneleita voi vaimentaa kuten peltiä, miksei pieniäkin jos haluaa. Joka välissä ei matto kuitenkaan mahdu olemaan. Silti se pienikin väli voi aiheuttaa sen, että muovipaneeli pääsee liikkumaan ja rämisemään sen alla olevaa peltiä vasten. Tällaisiin paikkoihin laitetaan pehmytmattoa. Sellaista, joka puristuu alle millinpaksuiseksi mutta on vapaana reilun puoli seinttiä paksua. Se mahtuu väliin, mutta ei “pysyvästi litisty” vaan säilyy välissä pehmeänä ja kimmoisana. Ja näin estää osien rämisemisen toisiaan vasten.

Pahvista valmistetuissa verhoilupaneeleissa matto ei pysy ilman apua. Pahvin pinta on niin jauhomaista, että pinta irtoaa maton kanssa. Näihin paneeleihin levitetään ensin kerros lasikuituhartsia. Hartsi sitoo pahvin pinnan ja imeytyy sen sisään. Näin saadaan pitävä pohja vaimennusmatolle. Muista, että hartsi voi kuivuessaan väännellä paneelia eri muotoon jos se ei ole tuettuna jämäkästi oikeaan asentoon. Näin yleensä toimitaan: Suojataan ovi, että paneelin voi laittaa paikoilleen kuivumaan. Levitetään hartsi nopeasti paneeliin ja laitetaan se paikoilleen kuivumisen ajaksi. Näin paneeli ei menetä muotoaan kuivumisen aikana.

Auton ulkopuolisten osien vaimennus

Ulkopuolisten osien vaimennus, mitä ihmettä? Ei mitään ihmettä vaan autohifiä. Bassoresonanssien takia tähän asiaan yleensä puututaan. Ulkopuolisten osien ääntely ei normaalissa ajossa useinkaan häiritse. Mutta bassolla saadaan ne joskus rämisemään niin että häiritsee. Erilaista listaa, muovinpalaa ja se legendaarinen rekisterikilpi. Ja sen teline. Muutama vinkki näihin. Irrotettavat listat jne osat voi hiljentää joko liimamassalla, tai sitten nyhtämällä vaimennusmatosta sitä butyylimassaa. Aivan oikein, jätetään se alumiinikalvo pinnasta pois, niin saadaan sellaista sinitarran tapaista ainetta. Joka tosin on paljon sinitarraa sitkeämpää ja tiukempaa. Siitä voi tehdä palloja, suikaleita, mitä ikinä keksiikään ja laittaa listojen jne väliin. Osat paikoilleen ja kas kummaa, loppui se helinä. Ainakin jos osasit laittaa oikeaan paikkaan sen palasen.

Rekisterikilven taakse ja sen telineeseen voi liimata sitä samaa butyylimattoa kuin auton sisällekin. Se ei ime vettä. JA hiljentää. Kiinnitystä voi tiukentaa ja parantaa monella tapaa kun vaan vähän miettii ja vaivaa päätään.

SE TUNNE on myös yksi syy vaimentaa auton ulkopuolisiakin osia. Tähän lähimenneisyydestä taas oman elämän esimerkki. Vasta hankitun auton ovet oli saatu vaimennettua. Niitä koputeltiin ja todettiin että onpa nyt hyvä, eipä rämise enää. Ovi lyötiin kiinni ja olo oli yhtäaikaa pettynyt ja epätoivoinen. Rämähti edelleen?!?!? Mitä ihmettä. Syyksi paljastui ovissa olevat muovilistat. Ne irroitettiin, laitettiin väliin nuo butyylimassa palat kiinnityskohtiin. Toinen syyllinen oli B-pilarissa ovien välissä oleva muovinen koristelista. Se otettiin pois, laitettiin massamöykyt ja tiivisteen pätkät väliin ja takaisin paikoilleen. Uusi ovien sulkemistesti ja ´voila! Tavoite saavutettu, rämisemätön ovi!

Massalla vaimennus

Massalla vaimennusta koskevat aika lailla kaikki samat säännöt kuin matollakin vaimennusta. Tosin pitää vain ottaa huomioon suojatessa paljon enemmän asioita ja muistaa pari perussääntöä:

  • Monta ohutta kerrosta. Yleensä kolme noin millin kerrosta on sopiva.
  • Vuorokauden kuivuminen kerrosten välissä.
  • Valmis massapinta maalataan kauttaaltaan. Paksulla ja peittävällä maalilla ettei se ime vettä.

Mitäs on opittu?

Nyt on käyty läpi jo vaimentamisen syyt ja se miten se tehdään. Jotta homma sujuisi niinkuin elokuvissa, niin seuraavaksi käydään läpi erilaisia materiaaleja. Käydään läpi niiden eroja ja käyttökohteita. Eli lukemaan osioita nimeltä VAIMENNUSTUOTTEET.


Jos tässä vaiheessa alkoi epäilyttää miten projekti onnistuu niin ota yhteyttä Fanatic Audion asiakaspalveluun. Teemme sinulle tarjouksen projektistasi avaimet käteen valmiina.